lauantai 22. marraskuuta 2014

kuinka sanotaan kestänyt mä en

hello, it's fattie here

En ole osannut avautua kenellekään. Haluan vain käpertyä itseeni ja kadota. Haluan oksentaa itseni näkymättömäksi.

Tahdot laulaa taistelulauluja
Tahdot ettei rakkautesi väsy
Kesken tehtävänsä loppumattoman
Tahdot taivaan sisään hengittää
Tahdot että päättyy edes yksi päivä
Paremmin kuin edellinen jokainen

Olen vain väsynyt tragikoominen vitsi, joka ei enää naurata edes itse kertojaa. Elämäni kulkee paniikista paniikkiin ja tuskin jaksan hengittää.

Toivon liikaa kuolemaa ja haluan samalla rakastua taas. Menettää sydämeni, olla ihan höpsö. Kuitenkin valitsen näivettymisen ja karkotan ihmiset pois luotani. En uskalla luottaa ja kaikki pelottaa. Kukaan ei tiedä miltä minusta tuntuu ja ketään ei kiinnosta miltä minusta tuntuu.

Yritän puhua asioista järkevästi, mutta kaikki löytää ulos suustani vain valituksena ja vittuiluna. Olen vihainen kaikille ja koko ajan. En ole oma itseni, mutta en enää tiedä itsekään kuka olen. Aiemmissa kirjoituksissani kuulostan niin älykkäältä ja vieraalta ihmiseltä. Nyt olen vain luovuttanut.

Olen myös lihonut. Enkä olisi uskonut ikinä päätyväni tähän kuntoon, mutta kai se vaan on sitten totta, kun vaaka niin sanoo. Kiitos stressi. Kiitos vittu ihan kaikki.

Asunto tuntuu välillä vankilalta. Olen täällä sisällä ihan yksin ja kukaan ei edes tiedä sitä.

Lupaan itselleni jatkuvasti ottavani niskasta kiinni, raivaavani tämän sotkun täältä ja muuttavani kaiken suunnan, mutta sitten yritän ja totean, että en jaksa. Kai tämä sekamelska kielii siitä miltä minusta tuntuu. Kaikki tuntuu sekamelskalta.

Pakenen jatkuvasti todellisuutta. Elokuvia, musiikkia, kirjoja, alkoholia, unta. Mitä tahansa mikä vie kivun pois. Mitä tahansa, joka saa hetkeksi unohtamaan olemassa olon. Oman itseni, minuuteni. Tämän vajavaisen sielun ja ruumiin, jotka ovat sukeutuneet taakakseni.








MÄ EN SAATANA JAKSA!

auta minua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti