Ei mennyt itsenäisyyspäivä järin hilpeissä tunnelmissa, vaikka muuta suunniteltiinkin.

Päivä alkoi siitä, että noustiin junaan kaverin kanssa ja suunnattiin Helsinkiin.
Ohjelmaan kuului vierailu hänen äitinsä luona eräässä hoitokodissa ja sen jälkeen oli tarkoitus mennä syömään hänen tuttujensa kanssa.

Hoitokotivisiitti oli rankka. Hänen sisarensa oli myös mukana. Tunsin oloni ulkopuoliseksi ja kiusaantuneeksi. Eikä se sen helpommaksi muuttunut kun kaveri murtui kahvipöydässä kyyneliin. Vaikka olen käynyt henkisen tuen kurssin ja ymmärrän ihmismielen liikkeitä mielestäni hyvinkin paljon, silti jotenkin jäädyin ja enkä ollut varma mitä tehdä.
Hänen sisarensa onneksi ratkaisi tilanteen ja nousi lohduttamaan. Tarjosin itsekin olkapäätä myöhemmin. Sekin omalla tavallaan huvitti, että tuntui kuin sisar olisi hieman "esiintynyt" ja häsläsi siksi kaikkea - mm. kysyi onko se (visiitti) minusta rankkaa ja totesin "ei" sen enempää ajattelematta, johon hän koki tarpeelliseksi sanoa, että hänelle ja x:lle on, tähän vastasin vain, että ymmärrän kyllä - ja vaati vielä jäämäänkin, vaikka myöhästyttiin sieltä illalliselta melko reippaasti.

Olen vähän huono puhumaan tuntemuksistani. Kiellän kaiken aina viimeiseen asti. Eli ei se rankkaa ollut, mutta ei se helpoimmastakaan päästä ollut.

Siitä sitten taksilla ravintolaan. Olo oli kuin näyttelyeläimellä. Ihmiset oli jo tilanneet ja hyvässä nousussa. Tunnelma oli aluksi iloinen, mutta muuttui pian. Ensimmäiseksi tilaamani ruoka sai tuomioita osakseen: tilasin salaattia ja nämä päivittelivät, että lihatta ei elä. Sen jälkeen känniset naiset pohtivat miksi minut oli raahattu sinne. Ääneen toisilleen. En vastannut odotuksia.

Naiset tahtoivat baariin laulamaan karaokea, joten ei siinä sitten auttanut kuin mennä. Siellä alkoi kiukuttelu, että näytän vihaiselta, onko mulla joku hätänä, jne. Kymmenen minuuttia ehdin istua ja yhden jägershotin ottaa, ennen kun vitutti ja marssin ulos.

Kaveri tuli hetken päästä perässä ja sitten yksi toinen. Se toinen yritti puhua, mutta pakene/taistele -reaktio jylläsi niin vahvana, että meinasin lyödä, kun se koski olkapäähän.

Lähdin lopulta etsimään bussipysäkkiä ja majapaikkaani pääsinkin monta tuntia etuajassa.

Viimeinen kerta kun pk-seudulle erehdyn.