Toisinaan ihmiset toteavat minulle: ”Piristy, sehän on vain koira” tai ”Oho, aika paljon rahaa laitettavaksi vain koiraan”.
He eivät ymmärrä, jos ajan pitkiä matkoja tai kulutan paljon aikaa tai rahaa ”vain koiran” vuoksi. Monet elämäni hienoimmista hetkistä olen kokenut ”vain koiran” kanssa. Lukuisia tunteja olen viettänyt seuranani ”vain koira”, mutta hetkeäkään en ole tuntenut oloani unohdetuksi tai yksinäiseksi.
Olen kohdannut joitakin elämäni murheellisimpia tapahtumia ”vain koiran” kanssa ja noina synkkyyden hetkinä ”vain koiran” lempeä kosketus antoi minulle voimaa selvitä surusta ja syyn jatkaa eteenpäin.

Jos sinä olet yksi niistä ihmisistä, jotka ajattelevat, että sehän on ”vain koira”, varmasti ymmärrät silloin myös termit ”vain ystävä”, ”vain hääpäivä” tai ”vain lupaus”.

Tämä olento, jonka jotkut ajattelevat olevan ”vain koira”, edustaa minulle elämän suurinta ystävyyttä, luottamusta ja varauksetonta, aitoa iloa. Tämä ”vain koira” saa minussa esiin myötätunnon ja kärsivällisyyden, jotka tekevät minusta paremman ihmisen.

Koska minulla on ”vain koira”, nousen aamulla aikaisin, teen pitkiä ulkoilulenkkejä ja katson odottavaisena kohti tulevaisuutta. Minulle ja muille kaltaisilleni ei ole olemassa ”vain koiraa”, vaan se on tulevaisuuden toiveiden ja unelmien, menneisyyden parhaiden muistojen ja nykyhetkestä iloitsemisen ruumiillistuma.”Vain koira” saa parhaimmat puoleni näkyviin ja vie ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista. Toivon, että jonain päivänä ihmiset ymmärtävät, että tämä eläin ei ole ”vain koira", vaan tekijä, joka auttaa minua olemaan inhimillisempi ja estää minua olemasta ”vain ihminen”.
Seuraavan kerran, kun kuulen jonkun puhuvan ”vain koirasta”, hymyilen ja ajattelen, että hän ei ”vain tajua”.

En ole saanut koko yönä unta, koska ahdistaa ja olo on levoton. Pää kielsi syömästä, mutta söin kuitenkin.

Heräsin siihen todellisuuteen, että alalle, jolle hain, on olemassa kuntotesti ja en ole miettinyt sitä yhtään. Ahdistus syvenee. Kolme viikkoa aikaa. Edellyttäen siis, että yleensä saan kutsua sinne. Päässä on vain pyörinyt puolentoista kuukauden päässä oleva koulutusviikonloppu, vaikka soveltuvuuskokeiden sisältö onkin ollut tiedossa jo viime syksystä asti.

Aikaa on ollut valmistautua, mutta en ole sitä valmistautumiseen käyttänyt. En ole muistanut. Toki toivoisin, että saisin mahdollisuuden ylipäätään päästä sinne kokeisiin, jotta olisi asia edes omissa käsissä sen suhteen, pääsenkö vai en. Täytyy kai panostaa enemmän siihen motivaatiopuoleen, koska en pysty mitenkään ratkaisevasti kuntoani tässä enää kohottamaan...

Mielessäni pyörii kamala skenaario siitä, miten epäonnistun. En pääse sisään ja sitten yksi jos toinenkin ihminen nyökyttelee itseriittoisena ja hokee, että mitäs minä sanoin...

Yhtäkkiä ei enää väsytä. Pakko lähteä lenkille.