En ole saanut koko yönä unta, koska ahdistaa ja olo on levoton. Pää kielsi syömästä, mutta söin kuitenkin.

Heräsin siihen todellisuuteen, että alalle, jolle hain, on olemassa kuntotesti ja en ole miettinyt sitä yhtään. Ahdistus syvenee. Kolme viikkoa aikaa. Edellyttäen siis, että yleensä saan kutsua sinne. Päässä on vain pyörinyt puolentoista kuukauden päässä oleva koulutusviikonloppu, vaikka soveltuvuuskokeiden sisältö onkin ollut tiedossa jo viime syksystä asti.

Aikaa on ollut valmistautua, mutta en ole sitä valmistautumiseen käyttänyt. En ole muistanut. Toki toivoisin, että saisin mahdollisuuden ylipäätään päästä sinne kokeisiin, jotta olisi asia edes omissa käsissä sen suhteen, pääsenkö vai en. Täytyy kai panostaa enemmän siihen motivaatiopuoleen, koska en pysty mitenkään ratkaisevasti kuntoani tässä enää kohottamaan...

Mielessäni pyörii kamala skenaario siitä, miten epäonnistun. En pääse sisään ja sitten yksi jos toinenkin ihminen nyökyttelee itseriittoisena ja hokee, että mitäs minä sanoin...

Yhtäkkiä ei enää väsytä. Pakko lähteä lenkille.