Talviloman alku ei ole ollut toivotunlaista. Kahtena yönä olen nähnyt unta, että mokaan koulussa ja tänä aamuna heräsin remontin ääniin aikaisemmin kuin suunnittelin herätä.
Kökötän peittoon kääriytyneenä. Väsyttää ja paleltaa ja en tiedä mitä saisin aikaiseksi tehdä.
Saattaa oikeastaan olla, että jämähdän tähän ja katson Dead like me - 1. kauden loppuun, ehkä toisenkin siihen perään, tekemättä yhtään mitään älyllistä tänään. Yöllä juoksen taas ahdistuksen orjana, mutta se suotakoon minulle.
Viime yönä vältyin siltä pedolta, vaikka teinkin idioottimaisesti ja söin ennen nukkumaan käymistä.
Aamupaino siksi kai olikin mitä oli. En ole enää edes tyytyväinen vähäiseen putoamiseen. Aina pitäisi pudota paljon.
Mutta kai siihen vähäiseenkin olisi yritettävä tyytyä. Onhan suunta sentään edes alaspäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti