maanantai 18. tammikuuta 2016

Rapiolla on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla, antaudu sinäkin suosiolla taikka anna meidän olla!

Kaverin ilme kaupassa, kun lastasin mättöjä koriin: priceless

Oikeasti hävetti ja hävettää edelleen. Ei ole mitään itsekontrollia. Tokaisin vain, että "I have issues". Kaveri oli "juujuu".

Enkä ole varma tarkoitinko enemmän sitä, että ruoka on ongelma vai sitä, että pehmitän muita ongelmiani ruoalla... Todellisuuspakoa kai sekin, jonkin asteista.

Päätin taannottain, että tarvitsen apua ja, että olen henkisesti liian heikko mihinkään kuntouttavaan työpajaan. Pyysin apua, mutta luottoihmiseni ei vastannut minulle ja en tiedä mitä tehdä.
Päätin nyt olla menemättä sinne. Paskaakos tässä, kun minun tahtotilaani ei kuunnella. Itsehän siitä kärsin ja samalla olen helvetin helpottunut, että tätä anaaliseksiä moottorisahalla ei voida jatkaa kahta kuukautta pidempään. In your face, bitches.

Jos kukaan muukaan ei välitä, niin miksi välittäisin itsekään? En tiedä onko mikään tuntunut pitkään aikaan kylmemmältä kuin se, että spontaaniin, rehelliseen, asialliseen avunpyyntööni ei vastata. Selitin asiat vielä niin hyvin kuin osasin ja perustelin ne täysin järjellisesti. Silti, nada.

Nyt harkitsen, että löytäisinkö jostain netistä henkilöä, jonka kanssa keskustelisin asioistani. Tai lähinnä harkitsen, että jaksanko etsiä sellaista. Teininä jaksoin kirjoittaa kaikkiin tuollaisiin helppipalveluihin, mutta nykyään en, koska en jaksa uskoa, että a) ketään kiinnostaa, b) kukaan välittää, c) kukaan osaisi auttaa.

Toinen syy, miksi en jaksaisi etsiä, on lähinnä se, että en tiedä mihin pyytäisin apua. Lakkasin välittämästä asioistani viikko tai kaksi sitten, koska se itkeminen, valvominen ja asioiden märehtiminen ei paranna niitä ja en voi tehdä niille yhtään mitään a.k.a. olen tehnyt kaiken minkä voin, ja ne eivät siitä huolimatta muutu, joten miksi itkeä enää. Miksi välittää.

Olen surullinen hahmo siksi, että tiedän, että selviän yksinkin. Kuten viimeiset 23 vuotta. Olen tottunut siihen, että kohdallani asiat menevät vaikeimman kautta. Silti tämä tuntuu minusta ainoalta oikealta ratkaisulta.


1 kommentti:

  1. Mulle saa aina tulla juttelemaan, yhteystiedot blogissa

    http://harmaamaailmani.blogspot.fi

    VastaaPoista